Mitä lasketaan "palkaksi" EU-direktiivin mukaan?

EU:n palkka-avoimuusdirektiivi tulkitsee palkkaa laajasti. Peruspalkka on vain yksi osa: raportoinnissa tulee huomioida myös bonukset, lisät ja luontoisedut (esim. autoetu, osakeoptiot). Tiivistettynä: raportoi koko paketti, jonka työntekijä tosiasiassa saa.

Palkan määritelmään sisältyy: 

• Peruspalkka (tarvittaessa suhteutettuna työaikaan/FTE)
• Bonukset ja provisiot
• Lisät, esim. matkustus-, ateria-, haitta- tai muutto- ja olosuhdelisät
• Luontoisedut, esim. ravintoetu, asuntoetu, autoetu, puhelinetu, polkupyöräetu ja työsuhdematkalippu
• Ylityökorvaukset
• Muut tehtävään tai suoritukseen sidotut rahalliset etuudet 

Kansallisen toimeenpanon mukaan mahdollisesti: 

• Kulukorvaukset
• Irtisanomis- tai eropaketit
• Kertaluontoiset harkinnanvaraiset tai "goodwill"-bonukset 

Nämä harmaat alueet täsmentyvät edelleen maatasolla, joten seuraa paikallisia päivityksiä. 

Ansaittu vs. sopimuksen mukainen palkka: Raportoidaanko sopimuksen mukainen palkka vai tosiasiallisesti ansaittu palkka, johon vaikuttavat poissaolot/lomat? Monet asiantuntijat suosivat johdonmukaisuuden vuoksi sopimuspalkkaa, mutta noudata aina oman maasi sääntöjä.

Rakenna kattava näkymä palkitsemiseen – ei vain peruspalkkaan, vaan myös muuttuvaan palkkaan ja luontoisetuihin. 

Merkityksellisten vertailujen tuottaminen edellyttää: 

• Yhtenäistä tietolähdettä kaikille palkitsemisen osille.
• Johdonmukaista kohtelua harmaiden alueiden kohdalla (esim. kulut, harkinnanvaraiset bonukset).
• Läpinäkyvyyttä siitä, mitkä elementit sisällytetään ja miksi.

"Palkka" on enemmän kuin palkkalaskelma. Direktiivin laajempi määritelmä auttaa raportointia heijastamaan palkitsemisen todellista arvoa ja välttämään kiistat siitä, mitä on ja mitä ei ole laskettu mukaan.  

Selkeät ja johdonmukaiset säännöt eivät vain tue direktiivin noudattamista, vaan ne rakentavat luottamusta osoittamalla, että kaikkia mitataan samojen läpinäkyvien standardien mukaan.